Olen lapsesta saakka matkustellut paljon eri puolilla maailmaa ennen kaikkea yhdessä siskoni kanssa. Yksin reissailukaan ei ole täysin vierasta, sillä olen joutunut käymään ulkomailla jonkin verran myös työni puolesta.
Vuonna 2019 ja alkuvuodesta 2020 tein työmatkoja enemmän kuin koskaan. Reissut olivat useimmiten päivän mittaisia. Kohteessa vietettiin korkeintaan pari yötä. Matkustaminen alkoi näön heiketessä käydä yhä raskaammaksi, ja lentäminen kuormitti mieltä myös ilmaston kannalta. Koronavuosien myötä tähän kaikkeen tuli useamman vuoden tauko. Sittemmin työmatkat ovat onnekseni olleet harvinaisia ja vaihtuneet etäkokouksiin.
Pieni tauko oli tervetullut myös lomamatkailuun. Sain aikaa pohtia, mihin ja miten haluan matkojani tehdä, jotta ne antavat enemmän kuin ottavat. Loman ei ole tarkoitus kuormittaa. Paluu ulkomaanmatkailun pariin ei enää ollutkaan niin helppoa. Itsenäinen liikkuminen vieraissa paikoissa oli alkanut tuntumaan hyvin kuluttavalta. Oli siis aika kokeilla jotakin uutta: risteilemistä ensimmäistä kertaa Itämeren ulkopuolella.
Ajatuksena oli, että kun opin tuntemaan laivan, pärjäisin siellä heikkonäköisenä myös omatoimisesti. Jos siskon seura alkaisi kyllästyttämään, olisi helppo ottaa pientä etäisyyttä. Matkalla ei tarvitsisi myöskään etsiä ravintoloita tai ohjelmaa, sillä laivalla oli tarjolla täysi ylläpito ruokineen, juomineen ja ohjelmanumeroineen.
Risteilyt mielletään perinteisesti vanhemman väestön hupina. Nykyään tarjontaa on kuitenkin aivan kaikille. Suunnittelussa käytimmekin eniten aikaa pohtiessamme, mihin haluamme suunnata ja millä laivalla. Päädyimme kymmenen päivän risteilylle Karibialle. Lähtöpaikka oli New York, jonne pääsi Suomesta suoralla lennolla. Risteilyalus pysähtyi viidellä Karibian saarella: Bermudalla, St. Maartenilla, USA:n Neitsytsaarilla, Puerto Ricossa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Meripäiviä oli neljä. Niitä varten varauduimme kirjoilla, mutta lopulta tekemistä riitti yllin kyllin muutenkin.
Ajoitimme matkamme loma-aikojen ulkopuolelle. Kaipasimme rauhaisaa lomaa ja oletimme, että laivalla olisi pääasiassa eläkeläisiä. Emme olleet väärässä. Suurin osa muista matkailijoista oli New Yorkin lähiseuduilla asuvia eläkeläisiä. Ensimmäiset laivalla kohtaamamme henkilöt olivat kuitenkin Ruotsista, joten jouduimme yllättäen terästämään ruotsin kielen taitojamme.
Laivalla kulkeminen oli helppoa. Rollaattoreja ja sähkömopoja näkyi paljon. Ensimmäisenä päivänä aluksen saavutettavuusasiantuntija kierrätti meitä laivassa, mikä helpotti hahmottamaan paikkoja.
Kohteissa kiertelimme pääasiassa itseksemme. Ainoastaan USA:n Neitsytsaarilla teimme katamaraanilla ryhmäretken snorklaamaan. Kaikissa vierailemissamme kohteissa oli helppo liikkua itsenäisesti. Risteilyalukset olivat pääsääntöisesti kävelymatkan tai lyhyen venematkan päässä nähtävyyksistä tai kaupunkien keskustoista.
Suurin huolemme oli ehtiä aina hyvissä ajoin takaisin laivaan. St. Maartenilla todistimme, kuinka kaksi matkustajaa jäi rannalle viereisen risteilyaluksen lähdettyä. Totesimme, että laiva ei todellakaan odota myöhästelijöitä.
Risteileminen oli hyvin sosiaalista. Laivalla käytimme paljon aikaa erilaisia esityksiä katsellen, uima-altaalla tai poreammeessa loikoillen ja ihmisten kanssa keskustellen. Laivallamme oli vapaat ruokailut. Useimmiten söimme omassa pöydässämme, mutta välillä saimme seuraa tai keskustelimme naapuripöydissä aterioivien kanssa.
Lopputulemana meillä oli onnistunut ja stressitön matka. Kuvailimme risteilyämme ”amerikkalaisten ruotsinlaivana”. Kaikki olivat risteilleet Karibialla useita ellei jopa kymmeniä kertoja, ja useimmat asuivat lähellä lähtösatamaa. Siihen tuo yhtäläisyys kuitenkin loppuu. Muuten kaikki oli astetta suurempaa, vaikka meidän laivamme ei ollutkaan suurimpia jättimäisten risteilyalusten joukossa.
Risteilyjä tehdään ympäri maailmaa erilaisiin kohteisiin. Voimme lämpimästi suositella niitä muillekin. Meille kokemus oli erittäin hyvä ja ennen kaikkea toimiva myös heikkonäköisenä.