Ihmisen terveen silmän näkökenttä on suunnilleen 180 astetta vaaka- ja pystysuuntaan. Terve silmä mukautuu hyvin valotason muutoksiin, näkee hämärässä ja sietää kirkasta valoa. Perinnöllisissä verkkokalvon rappeumissa verkkokalvoon muodostuu yleensä laajenevia alueita, joissa on häiriöitä tai joilta on kadonnut näkökyky. Puutosalueiden sijainti ja muoto silmänpohjassa ovat kullekin tautityypille ominaiset.
Koska aivot pyrkivät muodostamaan puutteellisestakin näköhavainnosta täydellisen kuvan, taudin alkuvaiheissa saattaa kulua useita vuosia, ennen kuin henkilö epäilee jotakin outoa näössään. Myöhemmin puutteet voidaan jo selkeästi havaita, ja ne hankaloittavat näkemistä huomattavasti. Tautia potevalle on usein suureksi avuksi tieto näkökenttänsä ja -kykynsä puutoksista sekä niiden vaikutuksesta näkemiseen ja toimintakykyyn. Samoin omaiset ja ystävät osaavat suhtautua paremmin, kun heillä on tietoa näistä vaikeuksista.
Toiminnalliseen näköön perehtynyt silmälääkäri LT Markku Leinonen on kuvannut näkemisen eri osa-alueita ja niiden merkitystä artikkelissaan Näköpalapeliä aivoissa. Artikkeli on julkaistu alunperin Retina-lehdessä 2/2021. Siirry Näköpalapelia aivoissa -artikkeliin.
Muutama yleisimmistä vaikeuksista esitellään alla katunäkymäkuvien avulla. Kuvat on otettu päiväsaikaan aurinkoisella säällä ja yövalaistuksessa, ja niitä on käsitelty tietokoneella oireille tunnusomaisen vaikutuksen esille tuomiseksi.
Katunäkymä
Normaalin näön omaavalle näkymä on keskeltä terävä ja reunoilta hieman epätarkka, sillä terve silmä näkee keskelle hyvin ja reunoille epätarkasti.
Kuvassa on vilkkaasti liikennöity katu. Kadun varrella on kerrostaloja ja kadulle pysäköity autoja. Jalkakäytävillä on jalankulkijoita. Suoran kadun päässä näkyy vanhan punatiilisen rakennuksen korkea pääty. Aurinko paistaa, ja kadun toinen puoli on varjossa. Valoisuuden vaihtelu ei estä näkemästä, mitä maisemassa on ja mitä siellä tapahtuu.
Alempana kuvan näkymä näytetään sellaiseksi muokattuna kuin keskeisen näön menettänyt, ääreisnäön menettänyt, hämäräsokea ja häikäisystä kärsivä näkee. Kuvien yhteydessä on lyhyt selostus, millaisia vaikeuksia oiretta poteva kokee.
Keskeisen näönpuutoksen vaikutus
Keskeisen näön menettänyt henkilö ei pysty kohdistamaan katsettaan, vaan pieni tarkannäön alue on sumea. Puutosalue on sinänsä pieni, mutta se hankaloittaa näkemistä ratkaisevasti. Vaikka näkökenttä on laitaosiltaan normaali, kaikki kohteet näkyvät epämääräisinä. Siitä huolimatta liikkuminen sujuu tällaisella näöllä vielä kohtuullisesti, sillä silmien kyky aistia liikettä on tallella ja muiden kadullakulkijoiden väistäminen onnistuu. Tarkkaa näköä vaativassa työssä, esimerkiksi lukemisessa, tarvitaan voimakkaasti suurentavia apuvälineitä, joilla reuna-alueiden epätarkkaa näköä voidaan hyödyntää.
Ääreisnäön puutteen vaikutus
Kadun päässä oleva korkea katto näkyy, muualla ei mitään.
Ääreisnäön menettäneellä henkilöllä on jäljellä putkimainen näkökenttä. Kuvassa näkyy vain osa suoran kadun päässä olevasta rakennuksesta. Koska jäljellä on kuitenkin tarkannäön alue, ne kohteet, jotka mahtuvat pienen näkökentän sisälle, erottuvat pienintä yksityiskohtaa myöten. Siksi tällainen henkilö näkee usein vielä lukea pienikokoistakin tekstiä. Sen sijaan liikkuminen on hänelle hankalaa, sillä näkökentän ulkopuolelle jää paljon tärkeää tietoa. Katseen siirtäminen sivulta toiselle, ylös ja alas auttaa jossain määrin hahmottamaan liikkumatonta maisemaa, mutta selviytyminen vieraassa ympäristössä tai vilkkaasti liikennöidyllä kadulla on erittäin vaikeaa. Tällainen henkilö, joka liikkumisvaikeuksiensa vuoksi käyttää valkoista keppiä mutta lukee silti vaikeuksitta pientä tekstiä, aiheuttaa usein kummastusta kanssaihmisissä.
Putkinäkö syntyy siten, että näkökenttä supistuu vähitellen laidoiltaan. Hyvin tavallista on, että keskeisen näön ympärille muodostuu samalla rengasmainen, laajeneva sokea alue. Koska aivot hyödyntävät kuvan muodostamisessa kaikki mahdolliset näön jäänteet ja paikkaavat puuttuvat alueet, henkilölle syntyy taudin alkuvaiheessa illuusio täydellisestä näkökentästä. Hän kuvittelee näkevänsä kaiken kadulla olevan. Näkökentän sokeiden alueiden sisään jää kuitenkin sekä autoja että ihmisiä, jotka putkahtavat odottamatta esiin milloin mistäkin.
Kehittyvä putkinäkö, jossa tarkan näön ympärillä on rengasmainen puutosalue ja ääreisnäkö kaventunut.
Hämäräsokeuden vaikutus
Autojen valot ja katuvalot loistavat pistemäisinä, muuten kaikki on pimeää.
Kuvassa näkyy vain katuvalaistus, autojen ja mainosten valot, kaikki muu jää hämäräsokealta näkemättä. Jos hän ei tiedä hankaluutensa astetta tai laatua, hänellä on melkoinen riski joutua onnettomuuteen. Hämäräsokeutta poteva ihminen ei valoisassa erotu muista, mutta hämärässä, pimeässä ja huonossa valaistuksessa hänellä on vaikeuksia toimia ja liikkua.
Häikäisyn vaikutus
Häikäisevä aurinko paistaa ylhäältä oikealta.
Kun silmään tulvii liikaa valoa, häikäisy estää katsojaa näkemästä valon paljouden taakse. Silmänpohjan rappeumaa sairastavan kyky mukautua valotason muutoksiin on heikentynyt. Siirtyminen hämärästä kirkkaasti valaistuun tilaan aiheuttaa häikäistymistä, ja sopeutuminen voi kestää kauankin. Liikkuminen epätasaisessa valaistuksessa valon ja varjon vaihdellessa on vaivalloista.
Useimmille retiniitikoille kehittyy lisäksi jo varhain harmaakaihi. Samentunut mykiö aiheuttaa valon sirontaa ja pahentaa häikäisyä. Häikäisyä voidaan ehkäistä käyttämällä erilaisia suodatinlaseja. Varsinkin lyhytaaltoisen sinisen valon suodattaminen helpottaa näkemistä. Usein suodatinlasien käyttäjä kokee myös kontrastinäkönsä paranevan.