Näkövammaisen valokuvaajan Tero Kokon Veden kosketus -valokuvanäyttely oli esillä Iiris-keskuksen näyttelytilassa marraskuussa 2023. Se tarjosi moniaistisen elämyksen, jossa tärkeintä oli jokaisen oma tapa nähdä.
Luontokuvista koostuva Veden kosketus pohtii, näkevätkö ihmiset oikeasti asioita vai ohitetaanko ne itsestäänselvyyksinä. Näyttelyn teokset on toteutettu kohokuvina. Kokko sekoittaa erilaisia kuvaustyylejä ja tekee omintakeisia ratkaisuja valitessaan aiheita, näkökulmia sekä muita visuaalisen kerronnan keinoja. Näyttelyssä kohokuva loistaa väreissä. Vielä jokin aika sitten oli mahdollista tehdä vain mustavalkoista kohokuvaa.
Kohokuva haastaa katsojansa aistimaan, havaitsemaan ja tuntemaan. Lupa koskettaa taidekuvan pintaa on aivan uusi asia. Näkövammaiselle se tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden tutustua kuvaan. Näkevälle kuvan visuaalisuuteen tulee jotain lisää. Kun pinta on aavistuksen koholla, se luo kolmiulotteisuutta ja tunnelmaa.
Jokainen näkee kuvan omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Kun kuvaan tutustuu ajan kanssa, se koskettaa katsojaa ja antaa tunnekokemuksen.
Veden kosketus -sarjan kuvia on käsitelty niin, että vain hahmottamisen kannalta olennaiset osat ovat koholla, muuten kuvissa olisi liikaa informaatiota. Kuva ei aukene hetkessä, vaan haastaa katsojansa tutustumaan siihen rauhassa ja yhä uudelleen, kuin avaisi sipulia kerros kerrokselta.
Kohokuvien valmistamiseen käytetään kuohupaperia, jonka sisältämät mikrokapselit reagoivat lämpöön ja nousevat koholle. Kuvan mustat osat, esimerkiksi ääriviivat, kohoavat paperin pinnasta.
Kuohukuvia voi teettää myös omista valokuvista. Kuvaa otettaessa tulee kiinnittää huomiota mm. valon suuntaan, jotta kuvaan syntyy tarpeeksi varjostusta. Jos haluat kohokuvan omasta kuvastasi, ota yhteyttä:
Tero Kokko
p. 040 559 4739
terot.kokko@omat.fi
terokokko.fi
Kun kosketan kuvaa, se koskettaa minua
Mira Nieminen sai kokeilla, miltä tuntuu, kun kosketeltava taide tulee kotiin. Hän kertoo tässä kokemuksestaan.
Nuorena rakastin piirtämistä. Se oli minun tapani käsitellä tunteita. Sokeuduin aikuisiässä, ja näön heikkenemisen myötä taide hävisi elämästäni. Kuvataiteilija Tero Kokko sai minut ymmärtämään, ettei taide ole koskaan lähtenyt pois minusta, se on vain muuttanut muotoaan. Olen lähentynyt uudelleen taiteen kanssa.
Kohokuvat herättivät sisälläni asuvan taiteen. Kun kosketan kuvaa, se koskettaa minua takaisin. Kosketuksen mukana minussa herää ajatusten lisäksi paljon erilaisia tunteita, joita voin käsitellä vuoropuhelun avulla.
Teron tuotannossa ihastuin erityisesti kosketeltaviin valokuviin, jotka esittävät käsiä eri asennoissa. Kuin olisin tavoittanut kuvissa olevat kädet, tarttunut niihin ja kulkenut käsi kädessä kohti jotain, missä on hyvä olla. Valokuvissa voin tuntea mielikuvan antavasta kädestä sekä estävän käden, joka kertoo tunteistani, kun kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Uskallan myös sanoa: ”Seis, en pidä tästä!”
Tarvitsen annoksen taidetta päivittäin. Nyt kun nämä valokuvat ovat kotonani, voin koskettaa niitä aina, kun tarvitsen oman hetken iloon tai suruun. Tauluja ei ole kiinnitetty seinälle, vaan ne nojaavat seinää vasten. Ne on helppo ottaa eri etäisyydelle riippuen siitä, haluanko vain katsoa vai tunnenko tarvetta koskettaa.
Nykyään kohtaan taidetta elämässäni siellä, missä kulloinkin olen. Sitä on ilmassa, tuulessa ja sen tuomissa tuoksuissa eri vuodenaikoina. Taidetta on luonnossa puiden ja juurakoiden muodostelmissa. Taiteen voi löytää myös omasta kehosta ja sen liikkeistä kävellessä, uidessa tai vaikkapa joogan aikana.