Retiniitikkoyhteisö on odottanut lääketieteellisiä hoitoja sokeuttavaan silmäsairauteensa jo yli puolen vuosisadan ajan. Omakin odotukseni on kestänyt pian 35 vuotta. Valtaosan tuosta ajasta olen toiminut tämän lehden päätoimittajana. Täynnä toivoa olen uutisoinut eri tieteenalojen edistymisestä, A-vitamiinista, kasvutekijöistä, keinonäöstä, optogenetiikasta, kantasoluista ja geeniteknologiasta.
Tällä välin oma näkövammani on edennyt sokeuden partaalle. Jaan retiniitikoiden ikiaikaisen kohtalon. Parantavaa tai edes hidastavaa hoitoa ei vain kuulu. Onko meillä mitään toivoa?
Asiantuntijaryhmä yhdistyksen tukena
Retina ry on perustamisestaan lähtien tehnyt tiivistä yhteistyötä silmä- ja perinnöllisyyslääkärien, sittemmin myös kantasolu- ja lääketutkijoiden kanssa. Ilman heitä emme pystyisi välittämään suomen kielellä ajantasaista, luotettavaa tietoa sitä tarvitseville.
Retina ry:n asiantuntijaryhmään kuuluvat nykyisellään geenitutkijakliinikot Eeva-Marja Sankila (HUS) ja Joni Turunen (HUS ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä, Folkhälsanin tutkimuskeskus), ylilääkäri Anna-Kaisa Anttonen (HUS Diagnostiikkakeskus, Genetiikka ja kliininen farmakologia). Akatemiatutkija Henri Leinonen (Itä-Suomen yliopisto ja Leinonen Retina Laboratory), emeritusprofessori Hannu Uusitalo (Tampereen yliopisto ja SILK) sekä professori Heli Skottman (Tampereen yliopisto ja StemSight). Ryhmän jäseniltä olen saanut apua tämänkin katsauksen laatimiseen, mistä lämpimät kiitokset!
– Kyllä nyt tapahtuu monella rintamalla, toteaa Eeva-Marja Sankila, kun kyselen, mistä tässä lehdessä kannattaisi uutisoida.
CERKL-tutkimus laajenee Suomessa
CERKL-geenin virheet kuuluvat suomalaisilla rikastuneisiin geenivirheisiin. Tri Maria Kaukonen on perustamassa Helsinkiin omaa tutkimusryhmää, jonka tavoitteena on kehittää CERKL-tautiin geenihoito. Kaukonen palasi hiljattain Oxfordista, jossa hän suoritti väitöskirjan jälkeisiä jatko-opintoja professori Robert MacLarenin laboratoriossa.
Joni Turunen on organisoinut ensi syksyn Retina Dayhin kokonaisen iltapäiväsession CERKL-geeniin liittyvistä tutkimuksista. Tervetuloa mukaan Iiriksessä lauantaina 27.9.2025 järjestettävään tapahtumaan, jonka luento-osuuksia voi seurata myös etäyhteydellä. Retina Dayn ohjelma
Viallisen geenin korvaaminen
Perinteisen geenihoidon ideana on korvata viallinen geeni terveellä. Vektoriin pakattua tervettä geeniä injektoidaan verkkokalvon alle. Siirtogeeni tarjoaa vielä elossa oleville aistinsoluille mahdollisuuden tuottaa puuttuvaa proteiinia ja parantaa sitä kautta näköä.
Professori Robert MacLaren koordinoi muutama vuosi sitten koroideremian kansainvälistä geenihoitotutkimusta, joka toteutettiin useissa eurooppalaisissa silmäsairaaloissa. Mukaan kutsuttiin Eeva-Marja Sankilan johtama tutkimusryhmä ja joukko suomalaisia koroideremiaa sairastavia potilaita.
Tutkimus ei vielä tuottanut markkinoille uutta geenilääkettä, mutta arvokasta kokemusta kertyi, ja sitä hyödynnetään jatkossa monin tavoin. Suomen mukanaolo kannatti, onhan HUSissa nyt täydet valmiudet silmän geenihoitojen edellyttämään osaamiseen ja vaativaan kirurgiaan.
Toistaiseksi ainoa markkinoilla oleva geenilääke Luxturna hyväksyttiin USAssa ja Euroopassa vuonna 2017 RPE65-geenivirheestä johtuvan Leberin synnynnäisen amauroosin (LCA) hoitoon. LCA-tautien taustalla on yli 20 muutakin geeniä, joiden virheet aiheuttavat vaikeaa näkövammaisuutta jo varhaislapsuudessa.
Toivoa GUCY2D-potilaille
Viidesosa LCA-taudeista aiheutuu GUCY2D-geenin mutaatioista. Tätä LCA1-tautimuotoa esiintyy myös Suomessa. Geeni koodaa RETGC-1-entsyymiä, joka palauttaa aistinsolut valoaltistuksen jälkeen pimeäadaptaatiotilaan. Tätä entsyymiä koodaavan terveen geenin siirto aistinsoluihin voisi parantaa LCA1-potilaiden näköä, sillä vakavista näköongelmista huolimatta solujen rakenne säilyy OCT-mittausten perusteella verrattain normaalina.
Atsena Therapeuticsin rahoittaman hoitotutkimuksen 1/2-vaiheessa arvioitiin verkkokalvon alle annettavan LCA1-geenilääkkeen turvallisuutta ja alustavaa tehoa erikokoisilla AAVS5-vektoriin pakatuilla annoksilla. Tulokset ovat lupaavia, ja kliiniset tutkimukset jatkuvat.
Alkuvaiheessa mukana oli 15 potilasta, joilla on GUCY2D-geenivirheitä. Kaikille injektoitiin geenilääkettä toisen silmän verkkokalvon alle. Kolme kolmen hengen aikuispotilasryhmää sai erikokoiset lääkeannokset. Kolmea aikuista ja kolmea lapsipotilasta hoidettiin suurimmalla annoksella. Itse geenilääkkeestä johtuvia vakavia sivuvaikutuksia ei ilmennyt. Muista haittavaikutuksista suurin osa aiheutui kirurgisesta toimenpiteestä. Silmätulehdukset olivat lieviä ja paranivat steroidihoidolla.
Seurantajakso kesti 12 kuukautta. Suurimman geenilääkeannoksen saaneilla potilailla hoidetun silmän pimeäadaptaatio valkoista valoärsykettä käyttäen oli keskimäärin 20 dB, hoitamattoman 1 dB. Näkökentän herkkyys alkoi parantua neljän viikon jälkeen leikkauksesta ja säilyi koko seurantajakson ajan. Myös näöntarkkuus parhaalla lasikorjauksella parani hieman. Kolme suurimman geenilääkeannoksen saanutta potilasta suoriutui eri valaistustasoilla tehdyistä MLMT-liikkumistesteistä erinomaisesti.
Kehittyviä geeninkorjaustekniikoita
CRISPR-Cas9-teknologia on 2010-luvulta lähtien mullistanut geenimuuntelua. Ideana on katkaista avattu DNA-kaksoiskierre geenisaksilla, poistaa viallinen kohta ja korvata se virheettömällä DNA-templaatilla. Menetelmään sisältyy kuitenkin riski, että DNA-juosteen katkaisu laukaisee solussa korjausprosesseja, jotka voivat tuottaa uusia virheitä ja johtaa ei-toivottuihin solumuutoksiin tai syöpään.
Useimmat perinnöllisiä verkkokalvosairauksia aiheuttavat geenivirheet ovat DNA:n pistemutaatioita eli yksittäisten emäsparien muutoksia. CRISPR ei ole paras vaihtoehto niiden korjaamiseen. Uudella Base editing -tekniikalla voidaan tehdä elävän solun genomiin yksittäisten emäsparien muutoksia ilman riskialtista DNA-kaksoiskierteen katkaisemista. Menetelmä soveltuu myös ei-toivotun geenin sammuttamiseen.
Vuoden 2022 lopulla uutisoitiin ensimmäisestä Base editing -tekniikalla menestyksekkäästi hoidetusta potilaasta. Avun sai englantilainen teinipoika, jonka akuutti lymfoblastinen leukemia pystyttiin parantamaan.
Lähde: What is Base Editing?
Stargardtin tautigeenin korjaus emäsmuokkauksella
Stargardtin tauti aiheutuu ABCA4-geenin virheistä. Ne vaurioittavat keskeistä näkökenttää eli makulaa, jossa sijaitsevat tarkasta näkemisestä ja värinäöstä vastaavat tappisolut. Taudin edetessä aistinsolut ja/tai pigmenttiepiteelisolut (RPE) vähitellen kuolevat. Ihmisen lisäksi muillakin kädellisillä on makula.
ABCA4-geeni koodaa proteiinia, jonka tehtävänä on estää haitallisten retinoidien kertyminen verkkokalvon aistinsoluihin ja niitä huoltaviin RPE-soluihin. ABCA4-geenin yleisin virhe on pistemutaatio (c.5882G>A, p.Gly1961Glu), jossa guaniiniemäs (G) on vaihtunut adeniiniksi (A) ja sen seurauksena proteiinissa on glysiinin tilalla glutamiini. Virheellinen proteiini ei toimi, ja solut tukehtuvat retinoideihin.
Sveitsiläinen tutkimusryhmä on testannut ABCA4-geenin pistemutaation korjaamista Base editing -tekniikalla. Koe-eläinten verkkokalvon alle injektoitiin adeniinin emäsmuokkaajaa koodaava geeni. Tutkijat kehittivät tätä varten AAV5-SABE1-vektorin ja optimoivat menetelmää koeputkessa ihmisen verkkokalvosta tuotetuilla organoideilla, indusoiduista monikykyisistä kantasoluista tuotetuilla RPE-soluilla sekä aikuisilta luovuttajilta irrotetuilla verkkokalvo- ja RPE/suonikalvopreparaateilla.
Geeninkorjausta kokeiltiin hiirillä ja naaraspuolisilla kädellisillä, joilla oli edellä mainittu ABCA4-geenivirhe. Pistemutaatio korjaantui verkkokalvon alle annetulla geenilääkkeellä tehokkaasti ja tarkasti. Tappisoluissa keskimääräinen korjausaste oli 75 % ja RPE-soluissa 87 %. Ihmisen verkkokalvo- ja RPE/suonikalvopreparaateissa ei havaittu kohdesolujen ulkopuolista muokkautumista.
Geeninkorjauksen vaikutusta koe-eläinten näkökykyyn ei voitu tutkia, koska geenivirhe ei ilmene niillä Stargardtin tautina eikä hiiren silmässä ole makulaa. Menetelmä saattaa silti soveltua Stargardtin taudin hoitoon ihmisellä, kunhan potilaalla on jäljellä riittävä määrä tappi- ja RPE-soluja. Tutkijat arvioivat, että vähintään12,5 % tappisoluista pitäisi olla elossa. Vastaavalla tekniikalla voidaan periaatteessa hoitaa muitakin pistemutaatioista johtuvia silmäsairauksia.
Lähde: https://doi.org/10.1038/s41591-024-03422-8
Verkkokalvolle kyky uudistua
Kaloilla ja muilla vaihtolämpöisillä verkkokalvo kykenee uudistumaan luontaisesti. Näillä eläimillä verkkokalvovammat indusoivat Müllerin hermotukisoluista kantasoluja, ja niistä syntyy uusia hermosoluja tuhoutuneiden tilalle. Nisäkkäillä tämä prosessi ei toimi, vaan vaurio jää pysyväksi.
Korealainen tutkimusryhmä kehittää verkkokalvon hermosolujen uudistumista edistävää hoitoa. Se havaitsi, että vaurioitunutta verkkokalvoa ympäröivä hermokudos erittää hiirellä PROX1-proteiinia, jota alkaa kertyä Müllerin hermotukisoluihin. Tutkijat päättelivät, että PROX1 voisi olla keskeinen tekijä uudistumisprosessin estymisessä, koska kalojen tehokkaasti uudistuvilla verkkokalvoilla tätä proteiinia ei esiinny. Nisäkkäillä PROX1-proteiinia tavataan verkkokalvon lisäksi myös aivojen hippokampuksessa ja selkäytimen hermosoluissa. Nekään eivät pysty toipumaan vaurioista.
Tutkimusryhmä kehitti menetelmän, jossa solun ulkoinen PROX1-proteiini eliminoidaan vasta-aineen avulla, ennen kuin se saavuttaa Müllerin solut. Kun PROX1-vasta-ainetta tuottava geeni siirrettiin retinitis pigmentosa -hiirimallille, verkkokalvon uudistuminen ja näön palautuminen jatkui yli kuuden kuukauden seurantajakson ajan. Kliiniset hoitotutkimukset potilailla on tarkoitus aloittaa vuoteen 2028 mennessä.
Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun nisäkkään verkkokalvolla on onnistuttu indusoimaan pitkäkestoista hermosolujen uudistumista. Hiiren ja ihmisen aineenvaihdunnat poikkeavat toisistaan, mutta tulos antaa silti uutta toivoa verkkokalvorappeumista kärsiville ihmisille.
Lähde: https://www.sciencedaily.com/releases/2025/04/250402123041.htm
Aivoimplantistako ratkaisu?
Viime aikoina paljon julkisuutta saaneen monimiljonääri Elon Muskin perustama ja rahoittama teknologiayritys Neuralink kehittää Blindsight-aivoimplanttia, joka pyritään saamaan markkinoille vielä tämän vuoden aikana.
– Tulevaisuudessa aivoimplantti saattaa päihittää luonnollisen näön. Sen avulla voi ehkä aistia myös infrapuna-, ultravioletti- tai jopa sähkömagneettista säteilyä kuten Star Trek -hahmo Geordi La Forge, Elon Musk hehkuttaa.
Alkuvaiheessa luvassa on toki vain karkea näkökyky ja alhainen resoluutio. Takavuosina lukuisat yritykset panostivat suuria summia verkkokalvoimplantteihin, mutta toimivaa keinonäköä ei niiden avulla ole ainakaan vielä saatu aikaan. Nähtäväksi jää, päästäänkö aivoimplanttien avulla parempiin tuloksiin.
Lähde: Elon Musk announces Neuralink’s first human implant of Blindsight coming this year | MobiHealthNews