Viesti perustajajäsenemme ja uranuurtajamme Teppo Kilkon kuolemasta saavutti meidät Retina ry:n kevätkokouksessa 22.3.2025, kun vietimme hiljaisen hetken hänen ja yhdeksän muun poisnukkuneen jäsenen muistolle.

Teppo oli kolmikymppinen, kun hän tutustui ensimmäistä kertaa muihin retiniitikoihin ja ryhtyi yhdessä heidän kanssaan puuhaamaan Retinitis-yhdistystä Suomeen. Asiaa pohjustettiin kolmatta vuotta, kunnes perustamiskokous pidettiin Helsingissä 6.12.1973.

Teppo Kilkko toimi alusta lähtien johtokunnan/hallituksen jäsenenä yhtäjaksoisesti 18 vuotta. Puheenjohtajana hän oli vuosina 1977–1981.

Yhdistyksen 10-vuotispäivänä 6.12.1983 Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto myönsi Teppo Kilkolle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin hänen ansiokkaasta palvelustaan isänmaan hyväksi Retinitis-yhdistyksen uranuurtajana.

RP-uutisten päätoimittaja Maila Mehtälä luonnehti Teppo Kilkkoa numerossa 4/1983 näin:

”Teppo Kilkon ansiot yhdistyksemme toiminnassa, sen alulle saattamisessa, viemisessä yli vaikeidenkin aikojen sekä nykyisen vankan aseman saavuttamisessa ovat kiistämättömät. Teppo Kilkko, pitkäaikainen puheenjohtaja, on ainoa jatkuvasti johtokunnan työskentelyssä mukana ollut sitkeä uurastaja, jolle usein on langennut epäkiitollinen esitaistelijan tehtävä.”

Maila kertoi Retina-lehdessä 1/2023, miten hän tutustui Teppoon ja löysi oman tiensä yhdistykseen:  

”Espoolainen ilmaisjakelulehti kirjoitti miehestä, joka kamppaili minulle tuttujen silmäoireiden kanssa. Häneltä sain Teppo Kilkon numeron. Teppo, tuolloinen puheenjohtaja, pyysi minua tulemaan retiniitikoiden tapaamiseen Helsingin Pengerkadulle. Noudatin pyyntöä. Katselin pala kurkussa, kun väki haparoi sisään keppien kanssa törmäillen sitten lähes jokaiseen tuoliin ja pöydän kulmaan.

Aloin työskennellä heti yhdistykseen liityttyäni RP-uutisten eli nykyisen Retina-lehden parissa. Lähellä asuva Teppo Kilkko toi minulle materiaalia puhtaaksi kirjoitettavaksi ja muokattavaksi. Aloin kirjoittaa lehteen itsekin, ja lopulta minusta tuli päätoimittaja. Tällä tavoin pääsin sisään yhdistyksen asioihin, opin paljon uutta ja ihmeellistä.”

Myöhempiä kohtaamisia

Itse haastattelin Teppo Kilkkoa Retina-lehteen huhtikuussa 2018, jolloin hänellä oli Iiris-keskuksessa keramiikkatöiden yksityisnäyttely Riihesi rikkaus. Hänen varhaisvuosistaan oli lyhyt tarina numerossa 1/2018:

”Teppo Kilkko on Laitilan poikia. Hänen hämäräsokeutensa pantiin merkille jo pikkulapsena. Isovanhemmat ihmettelivät, miksi hän kulkee seiniä pitkin, vaikka muut pärjäävät hämärässä vielä ihan hyvin. Alakoulun ensimmäisen luokan syksyllä kunnanlääkäri vaati, että poika on vietävä Turun lääninsairaalaan tutkittavaksi. Tepolle määrättiin aurinkolasit, joita hän ei kuitenkaan koskaan pitänyt, koska hän oli kylän ainoa alle seitsemänkymppinen rillipää. Diagnoosiksi vahvistui retinitis pigmentosa Tilkan sotilassairaalassa marraskuussa 1961, mutta vapautusta armeijasta ei myönnetty. Lääkintäeversti Raks kirjoitti vain B-vitamiinireseptin.  

Mies on lempihattuineen tuttu näky uusillekin retiniitikkosukupolville, sillä hän on osallistunut vuosikymmenien ajan aktiivisesti yhdistyksen rientoihin, milloin kesäpäiville, milloin syys- ja kevätkokouksiin. Persoonallinen hattu on kolminkertaista vesipuhvelin nahkaa. Teppo on saanut sen Intian-tuliaisina tyttäreltään.”

Tapasin Teppo Kilkon viimeisen kerran hänen kodissaan Keravalla 31.10.2023, kun toimitin hänelle yhdessä Arja Piisisen kanssa Retina ry:n myöntämän pienoisveistoksen. Olisimme halunneet luovuttaa sen juhlallisesti yhdistyksen 50-vuotisjuhlavuoden Retina Dayssa Iiriksessä, mutta sinne yli kahdeksankymppinen mies ei enää jaksanut tulla. Omalta yhdistykseltä saatu huomionosoitus lämmitti selvästi Tepon mieltä. Hyväntuulisena hän johdatti meidät herkkuja notkuvan kahvipöydän ääreen kertoillen värikkäitä muistoja vuosien varrelta.

Kuultuani suru-uutisen Tepon kuolemasta soitin hänen tyttärelleen Suvi Pesälälle, johon tutustuin tämän toimiessa isänsä avustajana Retinan kesäpäivillä Kolilla 2019. Suvi kertoi, että tuolloin vasta 8 kuukauden ikäisen Ilonan lisäksi perheeseen syntyi vuonna 2022 kaksospojat. Lapsenlapset olivat Tepolle hyvin tärkeitä. Isoisän hersyvä huumorintaju on periytynyt jälkipolvillekin.

Teppo arvosti saamaansa Retinan pienoisveistosta erittäin paljon. Se oli esillä hänen muistotilaisuudessaan ja sai osakseen ihastelua myös hienona design-tuotteena.

Johtajuutesi oli vakaata voimaa, viisautta, toivoa.
Retina-yhdistys sai sinusta suunnannäyttäjän,
arkeen arvon tuojan, sillanrakentajan.
Perustajajäsenenä toit hiljaiset äänet kuuluviin.
Toit valoa meille, jotka kamppailimme näkemisen kanssa.
Näkö ei ollut sinulle ainoastaan fyysinen asia,
se oli ihmisyyttä, ymmärrystä ja tasa-arvoa.
Kädenjälkesi ei näy vain pöytäkirjoissa
– vaan meissä kaikissa,
jotka nyt kuljemme vahvempina eteenpäin.
Kiitämme ja kunnioitamme Sinua,
joka katsoit kauas
ja näit aina lähelle.

Teppo Kilkon muistoa kunnioittaen
Maila Mehtälä