Retiniitikot kyselevät usein, millaiset silmälasit tai aurinkolasit olisivat heille parhaat. Keskustelin asiasta kokeneen optikon Lassi Tulosen kanssa, joka on työskennellyt toistakymmentä vuotta Taysin Näkökeskuksessa tiiviissä yhteistyössä silmälääkärien ja kuntoutusohjaajien kanssa. Vuosien mittaan olen saanut monet mainiot silmälasit tältä mieheltä. Kysyn, mikä on onnistuneiden silmälasien salaisuus. Odotan pitkää listaa eri tilanteisiin soveltuvista linsseistä ja kehystyypeistä, mutta Tulonen yllättää minut.
– Kaikkein olennaisinta on toimiva kommunikaatio optikon ja asiakkaan välillä, hän toteaa. – Oman alansa ammattilaisena optikon edellytetään tuntevan käytettävissä olevat tekniset ratkaisut, mutta ennen kuin niitä voi soveltaa, on tiedettävä, mikä näkemisessä kiikastaa.
– Usein kuvitellaan, että kun tekniset tiedot eli diagnoosi, näkökentät ja muut tutkimustulokset ovat selvillä, sopivat linssit voi valita niiden perusteella. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, ettei mitään yleispäteviä sääntöjä ole olemassa. Jokaisen retiniitikon silmät ja näkemistarpeet ovat yksilölliset.
Mieti toiveesi etukäteen!
Tulosen neuvo onkin, että ennen kuin retiniitikko astuu optikkoliikkeen ovesta sisään, hän miettisi toiveitaan ja tarpeitaan. Hyvä lähtökohta ovat nykyiset lasit. Mikä niissä on hyvää, mikä harmittaa? Missä tilanteessa ne toimivat, ja milloin niitä ei voi oikeastaan lainkaan käyttää? Kun tavoite on selvillä, hyvään lopputulokseen on helpompi päästä.
Perinnölliset silmänpohjan rappeumat merkitsevät hankaluuksia useilla näkemisen osa-alueilla. Joiltakin retiniitikoilta tauti vie jo varhain keskeisen tarkan näön, mutta ääreisnäkö säilyy. Toisilla aistinsolujen rappeutuminen alkaa reunoilta ja etenee kohti keskustaa. Tällöin näöntarkkuus voi olla pitkään hyvä. Sauvasolujen tuhouduttua alkavat kuitenkin myös tappisolut kärsiä, jolloin näöntarkkuus heikkenee ja lopulta keskikenttäkin voi muuttua repaleiseksi. Näkökenttäpuutosten ohella tavallisia oireita ovat häikäisyalttius, hämäräsokeus, hidas sopeutuminen valaistustason muutoksiin, kontrastien näkemisen vaikeus ja värinäön puutokset.
Ongelmien moninaisuuden vuoksi silmälaseja suunniteltaessa on tiedettävä, mihin tarkoitukseen niitä aiotaan käyttää ja mihin hankaluuksiin apua haetaan. Kaikkea ei voi ratkaista kerralla, koska keinot voivat olla jopa keskenään vastakkaisia. Siksi monilla retiniitikoilla onkin useita silmälaseja eri käyttötarkoituksia varten. Onneksi niitä ei tarvitse ainakaan kokonaan itse kustantaa, sillä näkövammaiset saavat erikoislaseja lääkinnällisenä kuntoutuksena keskussairaaloiden kautta.
Optikon pakeilla
Tutkimustilanteessa huoneen valaistustaso tulisi säätää retiniitikolle miellyttäväksi. Tunnelman tulisi olla kiireetön, vaikka käytettävissä oleva aika on rajallinen. Tulonen sanookin karsivansa kaiken epäoleellisen, jotta linssien testaukseen jää riittävästi aikaa. Retiniitikon silmät sopeutuvat hitaasti, joten hänen on saatava rauhassa vertailla, kummalla tarjotuista vaihtoehdoista hän kulloinkin näkee paremmin. Teknisesti aivan mitättömän tuntuinen ero voi vaikuttaa näkemiseen todella paljon. Koesankojen katseluaukko on aika pieni, ja toisinaan linssien vahvuutta voi olla parempi testata omien lasien päälle, jotta jäljellä oleva näkökenttä tulisi mahdollisimman tehokkaaseen hyötykäyttöön.
Linssityyppiä ja kehyksiä valitsemaan
Kun linssien oikeat vahvuudet on selvitetty, on aika miettiä muita tarpeita. Näkökentän koko ratkaisee, voidaanko moniteholinssejä käyttää. Putkinäköiselle niistä ei ole iloa, vaan ne voivat olla kävellessä suorastaan vaaralliset. Hänelle parempi vaihtoehto ovat erilliset luku- ja kaukolasit.
Kehysmuoti vaihtelee ja vaikuttaa erilaisten mallien saatavuuteen. Linssin kokoon erityisesti ylä- ja alasuunnassa kannattaa kiinnittää huomiota kehyksiä valitessa. Repaleisen ääreisnäön rippeet saa yleensä parhaiten hyötykäyttöön kohtalaisen isolla linssikoolla. Yksilöllinen tapa katsoa vaikuttaa kuitenkin asiaan.
– Olen huomannut, että osa retiniitikoista on päänkääntäjiä, osa silmänkääntäjiä, naurahtaa Tulonen. – Jos henkilöllä on taipumus kääntää koko päätään katseen suuntaan, hänelle riittää pienempi linssi kuin sille, joka siirtää mieluummin pelkkää katsettaan.
Optiikan lyhyt oppimäärä
– Hämäränäkö on matalakontrastista näkemistä, selittää Tulonen. – Kontrasti paranee valon määrää lisäämällä. Hämärässä näkemistä voidaankin helpottaa siirtymällä plus/miinusasteikolla kohti miinusta. Tällöin kirkkautta saadaan lisää, ja sitä kautta erotuskyky paranee. Samalla häikäisy voi kuitenkin lisääntyä liikaa, ja sen poistaminen valovoimaa pienentämättä onkin jo haasteellista.
Häikäisyä voi vähentää ja kontrastinäköä parantaa lisäämällä linssiin sopivaa värisävyä tai valitsemalla CPF-tyyppiset suodatinlasit, jotka vaimentavat tai leikkaavat pois haitallisia ja korostavat näkemisen kannalta edullisia aallonpituuksia. Värillisiä linssejä tai suodatinlaseja ei voi valita muuten kuin kokeilemalla, sillä silmien herkkyyskäyrä on hyvin yksilöllinen. Ihanteellista olisi, jos eri vaihtoehtoja voisi testata rauhassa kotona eri valaistusolosuhteissa sekä sisätiloissa että ulkona. Aina tämä ei valitettavasti ole käytännössä mahdollista.
Kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Sopivaa linssiä ei voi valita ulkonäön perusteella, ei edes entisiin laseihin vertaamalla. Hyvinkin pieni muutos värisävyssä tai tummuusasteessa voi tehdä ison eron näkemiseen. Yleisimmin retiniitikolle sopivat harmaan tai ruskean eri sävyt, mutta joskus paras apu voi löytyä jopa sinisistä linsseistä. Ainoa valintaperuste onkin subjektiivinen näkökokemus juuri kyseisen linssin läpi.
Harmaasävyt vähentävät pelkästään valovoimaa, ja värit näyttävät niiden läpi luonnollisilta. Ruskeiksi värjätyt linssit parantavat kontrastia suodattamalla osittain pois joitain valon aallonpituuksia, mutta haittaavat samalla hieman värien näkemistä. CPF-suodatinlasit nostavat kontrastit tehokkaasti esiin, mutta samalla ne voivat vääristää rajusti värejä ja muuttaa vaikkapa sinitaivaan ikävän harmaaksi.
Tummuva linssi voi olla hyvä ratkaisu yleiskäyttöön tarkoitetuissa laseissa. Tällaiseen linssiin on lisätty UV-valolle herkkää kemikaalia, joka reagoi auringon UV-säteilyyn ja tummuu sen vaikutuksesta. Nykyiset tummuvat linssit ovat sisätiloissa lähes värittömät, mutta tummuvat ja vaalenevat nopeasti asteittain UV-valon määrän mukaan. Aiemmin lämpö haittasi tummumista, mutta nykyään linssit toimivat varsin hyvin myös etelän aurinkorannoilla.
Jos kiiltävä paperi, tietokoneen näytön pinta, vahattu lattia tai märkä asfaltti aiheuttavat merkittävää häikäisyä, silmälasien linssin pintaan voi lisätä polarisoivan kalvon. Polarisaatio poistaa tasopinnoista tulevia heijastuksia. Kiilto vaimenee niin tehokkaasti, että aiemmin häikäisyä aiheuttanut vedenpinta muuttuu täysin läpinäkyväksi.
Älä unohda aurinkolaseja!
Ulkoiluun kirkkaassa auringonpaisteessa tarvitaan UV-suojalla varustetut polarisoivat aurinkolasit. Erityisesti vesillä ja keväthangilla liikuttaessa auringonsäteitä tulee silmiin sekä suoraan että veden tai lumen pinnasta heijastumalla. Etelän lomakohteissa auringon säteily on erityisen voimakasta. Aurinkolasien lisäksi on hyvä käyttää leveälieristä hattua tai lippalakkia.
Aurinkolasit voi teettää omilla vahvuuksilla tai ostaa valmiina. Reipasta liikuntaa harrastavan kannattaa valita tukevasti päässä pysyvät kehykset. Niiden tulee istua hyvin lähellä silmää ja olla tarpeeksi korkeat ja enintään kasvojen levyiset, jotta sivusuojaus onnistuisi mahdollisimman hyvin. Ilmanvaihdon on kuitenkin toimittava kunnolla, jotta linssit eivät huurru.
– Jos sivulta tuleva valo häikäisee, aurinkolaseihin voi hankkia sivusuojat. Ne pystyy helposti itsekin valmistamaan, neuvoo Tulonen. – Leikkaa nahasta sopivankokoinen kolmio, tee siihen kaksi pystyviiltoa ja pujota sankoihin haljaspuoli sisäänpäin. Viimeistele muotoilu saksilla. Kun suojat kuluvat käytössä, leikkaa samalla muotilla uudet.
Tarjolla on myös silmälasien päälle sijoitettavia polarisoivia aurinkolaseja, joiden ehdottomana etuna on sivujen polarisaatiosuoja. Käteviä ovat niin ikään silmälasien kehyksiin ripustettavat läppämäiset aurinkolasit, jotka voi sisälle astuessaan nostaa ylös.
Silmät on hyvä suojata auringolta jo lapsena, sillä nykykäsityksen mukaan auringonsäteet ovat haitaksi verkkokalvolle ja voivat aiheuttaa ikärappeuman ja harmaakaihin kehittymistä. Aurinkolasien linssien laadun takaa CE-merkintä.
Näkeminen ei ole pelkkää optiikkaa
Näkeminen on muutakin kuin optiikkaa. Toimintaympäristöön, työasentoihin ja erityisesti riittävään ja oikeanlaiseen valaistukseen tulisi kiinnittää huomiota niin kotona kuin työpaikalla. Parhaatkaan lukulasit eivät auta, jos työpiste on liian hämärä, ja häikäisevien valopisteiden korvaaminen epäsuoralla valolla voi auttaa enemmän kuin erikoislasit.
Tietokoneella työskenneltäessä näkemistä helpottaa oikea ergonomia. Säädä työtuolin korkeus sopivaksi pöytätasoon nähden, valitse riittävän resoluution omaava näyttö, sijoita se sopivalle korkeudelle ja etäisyydelle, hanki tarvitsemasi suurennusohjelma ja muut apuvälineet sekä säädä kaikki asetukset kohdalleen, niin voit istua luontevasti selkä suorana ja välttyä turhalta kumartelulta ja kurkottelulta. Kun vielä maltat pitää välillä pienen taukojumpan, niska-hartiaseutu pysyy rentona, veri kiertää esteettä, ja pystyt hyödyntämään näkökykyäsi parhaalla mahdollisella tavalla.
