Retinitis-yhdistyksen puheenjohtajana 1983-1985 toiminut Erkki Tiilikka oli saanut lapsilleen leikkikaluiksi rautatievaunujen pyöristä irrotettuja 30 mm teräskuulalaakereita tuttavaltaan, joka työskenteli VR:n Hyvinkään konepajalla. Kuulia pyöritellessään Erkki keksi, että niistä voisi työstää yhdistyksen silmälogoa muistuttavan lahjaesineen.
Hän kertoi ideastaan ja näytti logoa ja kuulaa leipomoliikkeensä laitosmiehelle. Tämä hankki romuliikkeestä ruostumatonta meijeriputkea ja valmisti siitä kuulan ympärille kaksi kehää. Kokonaisuuden hän istutti sähköhitsauspuikkoon ja kiinnitti puujalustaan. Erkki esitteli prototyypin yhdistyksen hallitukselle, mutta sillä kertaa tuotantoon ei innostuttu, ja pysti jäi Keiteleentien toimiston hyllyyn pölyttymään.
Vuonna 1992 Maija Lindroos soitti Erkille ja tiedusteli, missä ja mihin hintaan pienoisveistoksia voitaisiin valmistaa yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa jaettaviksi. Alkuperäinen tekijä oli jo ehtinyt kuolla, mutta Erkki löysi metallialan yrittäjän, joka ryhtyi projektiin. Metalliosat valmistuivat 1993. Jalustan suunnittelu jäi hallituksen huoleksi. Ensimmäisissä pienoisveistoksissa se oli hopeamuistolaatalla varustettu nelikulmainen kivi, myöhemmin halkaistu luonnonkivi.
Kun ensimmäinen valmistuserä alkoi huveta 2007, junavaunujen kuulalaakerit olivat jo historiaa. Niitä löytyi kuitenkin VR:n laatikoiden pohjalta vielä 24 kappaletta. Uudet teräsosat valmistuivat keväällä 2008. Ne lojuivat monta vuotta yhdistyksen toimistossa ilman jalustoja, kunnes Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten keramiikkaryhmältä pyydettiin jalustaehdotuksia. Hallitus lunasti jalustat ja tilasi mieleistään mallia neljä kappaletta. Arja Piisiselle luovutettiin ensimmäinen keraamisella jalustalla varustettu versio 2014. Niitä on jäljellä vielä kolme.
Pienoisveistokset nousivat keskusteluihin uudelleen yhdistyksen 50-vuotisjuhlavuoden tiimoilta. Metallisilmiä oli jäljellä 20 kappaletta. Niihin haluttiin edustavat ja kestävät jalustat. Silloin Anu Roivainen muisti kivitöitä harrastavan isänsä. Loppu on historiaa. Taisto Kinnusen taitavissa käsissä metallisilmät saivat arvokkaat vuolukivijalustat. Juhlavuoden tapahtumissa 2023 näitä pienoisveistoksia jaettiin kymmenen kappaletta, ja varastoon jäi vielä toiset kymmenen.
Taiston tarina
Taisto Kinnunen syntyi Suomussalmella aamuyöllä 4.7.1943. Isä oli rintamalla, ja äidin piti jo seuraavana päivänä lähteä vastasyntynyt kainalossaan kuorma-auton kyydissä evakkoon Pohjanmaalle. Partisaanit ampuivat 11 kyläläistä ja polttivat perheen kotitalon, joka sijaitsi vain parin kilometrin päässä Neuvostoliiton rajalta. Sodan jälkeen perhe pääsi palaamaan kotiin, ja isä rakensi uuden talon poltetun tilalle. Nykyään maatila toimii suvun yhteisenä kesäparatiisina.
Elämäntyönsä Taisto teki pyörien päällä. Hän ajoi 18-vuotiaana kuorma-autokortin ja palveli armeijan autokomppaniassa. Sittemmin hän ajoi kuorma-, kauppa- ja linja-autoja, kunnes perusti veljensä kanssa metsäkoneyrityksen. Veljekset pyörittivät sitä 33 vuotta. Toiminta kävi vuosituhannen vaihteessa kannattamattomaksi, ja Taisto jäi varhaiseläkkeelle.
Suomussalmen kunta julkaisi ilmoituksen, jolla se etsi osallistujia vuolukivikurssille. Taisto lähetti hakemuksen ja pääsi 15 valitun joukossa kuuden kuukauden kurssille. Aluksi opiskeltiin teoriaa, sitten siirryttiin käytännön harjoitteluun hiljattain avatulle Kiantastonen vuolukivitehtaalle, joka on Tulikivi Oy:n tytäryhtiö.
Suurin osa kurssin käyneistä työllistyi tehtaalle. Taistolla olisi ollut sinne 70 km työmatkaa. Hän pyysi ja sai luvan jatkaa kivitöitä kotona varhaiseläkeläisenä. Taisto hankki itselleen hioma- ja pystyporakoneet sekä muut tarvittavat laitteet ja työkalut. Pihan perälle hän pystytti ”teollisuushallikseen” ison teltan. Siellä ei ole lämmitystä, joten kivityöt ajoittuvat kesään. Kivimateriaalin mies saa edelleen noutaa tehtaalta.
Taisto on nyt tehnyt vuolukivitöitä parikymmentä vuotta. Luovuutta ja kekseliäisyyttä hän osoitti jo kurssin harjoitusjaksolla ja yllätti työnjohtajan valmistamalla vaimonsa veljen haudalle hienon vuolukivilyhdyn. Sittemmin Taiston käsissä on syntynyt myös monenlaisia seinä-, jalka-, katto- ja tunnelmavalaisimia. Valo kajastaa kauniisti ohuen vuolukivivarjostimen läpi. Raskaimmat työt ovat 300 kg painoiset pirttimalliset puutarhakalusteet omalla pihalla. Ne siirretään talvivarastoon erityisen ratassysteemin avulla.
Aiemmin kunta ylläpiti Oilolan käsityömyymälää, jossa eri alojen taitajat saivat myydä tuotteitaan niin turisteille kuin paikallisillekin. Nykyään Taisto kiertelee tarjoamassa grillauskiviä, tarjoilualustoja, hautalyhtyjä ja muita vuolukivitöitään eri paikkakuntien myyjäistapahtumissa, tänä vuonna vielä mm. Sotkamossa ja Kajaanissa.
Käsityötaidot kulkevat suvussa. Taiston isä oli taitava suutari, räätäli ja puuseppä, jonka käsissä syntyivät niin kengät, miesten ja naisten vaatteet kuin myös veneet ja keittiön puiset tarve-esineet. Vanhin tytär opettaa käsitöitä Rovaniemen yliopistolla ja on valmistanut mm. monet iltapuvut Linnan juhliin.
Retina ry kiittää Taisto Kinnusta arvokkaasta panoksesta yhdistyksen hyväksi!