Näkövammaistennis sai alkunsa jo 1980-luvulla Japanissa. Se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja levinnyt maailmalle laajemmin vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kun luin vuosia sitten Blind Tenniksestä ensimmäistä kertaa italialaisen Facebook-kaverin päivityksestä, kuvittelin nimestä huolimatta sen soveltuvan vain lievästi heikkonäköisille ja mahdottomaksi tai vähintäänkin turhauttavaksi pallotteluksi täysin sokeille.
Näkövammaistennistä kokeilemassa
Syksyllä 2024 Aisti Sport ry järjesti Suomen ensimmäisen näkövammaistenniksen kokeilutapahtuman Talin tenniskeskuksessa Helsingissä. Vaikka edellinen tenniksen aloitukseni jäi lyhyeksi alkavien näköoireiden takia yli 40 vuotta sitten, en tällä kertaa voinut vastustaa uutta kokeilumahdollisuutta ja kyseenalaistaa ennakkoluulojani.
Näkövammaistennistä on sovellettu niin, että näkövammasta riippumatta jokainen voi pelata ja kilpailla täysipainoisesti omalla tasollaan. Käytettävä pallo pitää helinää ja on normaalia tennispalloa hieman suurempi ja pehmeämpi. Verkon korkeutta on laskettu alemmas, heikkonäköisillä 90 cm ja sokeilla 83 cm. Kentät ovat normaalia pienemmät, heikkonäköisillä 18,28 x 8,23 m ja sokeilla 12,8 x 6,1 m. Pallo saa pompata kentästä useamman kerran riippuen näköluokituksesta, B4 luokassa yhden kerran, B3 luokassa kaksi kertaa ja B2-B1 luokassa kolme kertaa. Sokeiden B1 luokassa on pidettävä silmät peittäviä pelilaseja, ja kentän takaraja on teipattu selkeästi kengän alla tai mailalla tuntuvalla rajanauhalla. Ennen syöttöä on sanottava ”Ready”, johon vastustaja vastaa ”Yes”. Syöttäjä sanoo jälleen ennen lyöntiä ”Play”. Näin pelaajat hahmottavat kuulon avulla toistensa sijainnin, ja vastaanottaja on valmiina palauttamaan syötön.
Toiminnallinen näköni hävisi noin viisi vuotta sitten. En erota edes läheltä ja hyvässä valaistuksessakaan kirkkaanvalkoisia rajaviivoja tummalla lattialla. Näillä eväillä lähdin kokeilutapahtumassa liikkeelle aivan perusasioista kuten pallon pitäminen ja pyörittäminen tennismailan päällä sekä osuminen läheltä heitettyyn pomppupalloon. Vaikka aloitimme lyhytvartisella juniorimailalla, palloon osuminen pelkän äänen perusteella tuntui oudolta.
Aluksi kämmenen ja mailan keskiosan etäisyyden arviointi oli vaativaa. Useammasta tenniskentästä muodostuvan suuren tilan hahmottaminen ja keskittyminen ilman riittäviä kohomerkintöjä muiden kokeilijoiden ja pallojen äänten lomassa oli kaukana mukavuusalueelta. Kokeilun jälkeen en vieläkään ollut vakuuttunut siitä, riittäisikö motivaationi harrastuksen jatkamiseen. Jäin kuitenkin prosessoimaan mielessäni uutta liikuntamuotoa ja odottamaan mahdollisesti alkavia säännöllisiä harjoituksia.
Tavoitteellinen harjoittelu alkaa
Loppuvuodesta 2024 pääsimme uudelleen Tennisseura HVS:n Talissa käynnistämiin harjoituksiin. Vähitellen kipinä näkövammaistennikseen alkoi syttyä. Ilman paikallisen seuran ja päävalmentaja Repe Jokisen ja hänen apuvalmentajiensa innostusta uuteen lajiin näin tuskin olisi käynyt. Myös oman näköluokkani kilpailuhenkisen treenikaverin Jani Kallungin löytyminen edesauttoi lajissa etenemistä.
Alkuvuodesta 2025 perustimme Team Blindspot -nimisen treeniryhmän, johon lähti aluksi mukaan 7 eri näköluokan omaavaa pelaajaa. Hankimme lisää palloja ja kehitimme nopeasti lattiaan kiinnitettävän ja irrotettavan taktiilitakarajan. Parhaiten harjoituksissa toimii rullattava, 5 mm x 50 mm kuminen nauha, jonka keskikohtaa merkkaamaan teippasimme 3A-alkalipariston.
Keväällä tiivistimme harjoituskertoja ja asetimme tavoitteeksi osallistua Liettuan Blind Tennis Openiin kesäkuussa. Kelpo suoritusten innoittamina osallistuimme vielä EM-kisoihin Puolassa lokakuussa. Näistä turnauksista saimme roppakaupalla kokemusta ja pääsimme selville maailman tilastokärkien tasosta. Joukkueemme saavutti yhden henkilökohtaisen pronssisen EM-mitalin, joka komeilee palkintokaapissani.
Uuden paraurheilulajin rantautuminen Suomeen ja siinä saavutetut tulokset vain yhden vuoden sisällä kertovat siitä, mitä esimerkillinen yhteistyö urheiluseurojen ja erityisesti sitoutuneiden valmentajien avulla voi parhaimmillaan saada aikaan. Tätä kirjoittaessa seuraavaksi järjestetään Talissa kansainvälinen Helsinki Blind Tennis Open -turnaus 4.-7.6.2026. Vuoden kohokohtana ovat mitalitavoitteet MM-kisoissa Liettuassa elokuun lopulla.
Positiivisia vaikutuksia arkielämään
Lyhyen näkövammaistennisharrastukseni varrella olen tehnyt useita mielenkiintoisia huomioita, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti myös arkielämään. Alussa tuntui, kuin jarrut olisivat olleet päällä. Arkailin nopeita pyrähdyksiä pallon perässä, koska normaaliarjessa sinkoilu ilman keppiä johtaa usein törmäilyyn ja kompastumisiin. Nykyään avoimessa, esteettömässä ja tasaisessa tilassa nopeasti liikkuminen tuntuu todella vapauttavalta.
Koska yläesteitä ei kentällä ole, voi pomppivan ja vierivän pallon perässä pyrähdellä vapaasti niin pitkälle, kunnes kuulee sen pysähtyvän seinään tai muuhun esteeseen. Tilaa oppii hahmottamaan äänten ja kaikujen avulla yhä paremmin. Taktiilirajan ansiosta askelten suunnan ja määrän perusteella kykenee navigoimaan luotettavasti omalla pelialueellaan.
Pallon lentoradan, nopeuden ja kierteen kuunteleminen on palloa kohti lähestymisen ja siihen osumisen kannalta tärkeää. Hiljaisessa ympäristössä palloa on helppo lyödä kahden tai jopa yhden pompun jälkeen. Heti kun häiritseviä ääniä on enemmän, pallon sijainti ja suunta varmistuvat yleensä vasta kolmannen pompun kohdalla.
Toimivia sokkotekniikoita
Ilman näköä palloon osuminen on vaikeaa varsinkin samanaikaisesti sivusuunnassa liikuttaessa. Siksi harjaantumattomana on luontevaa hakeutua nopeasti pallon linjalle ja lyödä sitä pysähtyneestä asennosta. Pallo palautetaan läheltä lattiaa, jolloin se lentää hitaammin ja korkeammassa kaaressa. Peliasento on siksi verrattain kyykkymäinen, ja pallon äänen kuulee parhaiten samalta korkeudelta.
Täysin sokeiden tennisotteluissa näkee harvoin pidempiä palloralleja. Ensimmäinen syöttö pyritään tekemään mahdollisimman kovaa, parhaimmillaan yli 100 km/h. Tällöin palloon osuminen on vaikeaa puhumattakaan sen onnistuneesta palauttamisesta vastustajan rajojen sisälle. Taitojen karttuessa oppii kuuntelemalla havainnoimaan vastustajan liikkeitä paremmin ja jopa sijoittelemaan palloa taktisesti oikeisiin paikkoihin. Syöttäjä ei saa muuttaa sijaintiaan ”Ready”-ilmoituksen jälkeen, mutta palauttaja voi yrittää hämätä syöttäjää liikkumalla vastattuaan ”Yes”.
Varsinkin sokeat pelaajat pyrkivät liikkumaan kentällä pitämällä rintamasuunnan jatkuvasti eteenpäin ja palailemaan lyöntien välissä kokeilemaan takarajan sijaintia ja suuntaa. Joskus pitkän pallon pelastaminen kaartamalla 360 astetta voi onnistua säilyttämällä alkuperäinen suunta.
Karanneen pallon löytää sokeanakin hyvin, koska se pitää vielä pitkään ääntä hitaasti vieriessään. Parhaimmillaan olemme Janin kanssa pelanneet kokonaisen harjoitusottelun ilman näkevän apua yhteisesti tuomaroimalla ja tulkitsemalla pitkät ja leveät pallot suurpiirteisesti. Myös nelinpeli sujuu vaikeuksitta. Tällöin ensiarvoisen tärkeää on keskinäinen kommunikaatio sekä oikea sijoittuminen toisiimme nähden.
Heikkonäköisten pelaajien haasteita ja vahvuuksia
Team Blindspotissa treenaa myös heikkonäköisiä retiniitikoita. Heidän pelityylinsä ja haasteensa riippuvat siitä, onko heillä putkinäkö vai keskeisen näön puutos. Tarkalla putkinäöllä pyritään pitämään katse jatkuvasti pallossa. Syöttäjän lyöntiliikkeen näkeminen auttaa arvioimaan pallon kierteet ja lähtökulmat. Putkinäköiselle hankalia ovat nopeat ristikkäiset ja pitkät roikkulyönnit. Vaikka ympärillä olevia rajoja ei hahmota, sijaintinsa näkee kuitenkin verkon ja vastustajan kentän perusteella.
Reunanäkööntukeutuvalla pelaajalla reaktioajat ovat hieman pidemmät, koska vastustajan liikkeitä ei näe kaukaa. Omalla kenttäpuoliskolla on helpompi liikkua, koska ympäröivät rajat näkee laajemmalta alueelta.
Riittämätön tai häikäisevä valaistus ja kontrastiongelmat aiheuttavat retiniitikoille oman päänvaivansa. Pitäisikö valita kirkkaankeltainen pallo, joka erottuu tummaa seinää ja hieman vaaleampaa lattiaa vasten, vai musta, joka erottuu valkoista kattoa vasten?
Heikkonäköinen voi näön ohella tukeutua pallon ääneen eri tilanteissa. Keskeisen näön menettäneellä ääni voi auttaa paikallistamaan kauemmas pudonneen pallon ja lähestyvillä pompuilla palauttamaan sen tarkemmin näönvaraisesti. Putkinäköinen voi äänen avulla vielä ehtiä löytämään suoraan sivulle näkökentän ulkopuolelle pudonneen pallon. Vastustajan näkötilanteen tunnistaminen onkin tärkeä taktinen tekijä.
Kiinnostuitko?
Näkövammaistennistä voi kokeilla matalalla kynnyksellä. Mailan lisäksi tarvitset vain lajiin soveltuvan pallon. Niitä voi ostaa esim. Talin tenniskeskuksen ProShopista. Pallottelua voi kokeilla aluksi itsekseen vaikka sopivaa seinää vasten. Perheenjäsenen tai ystävän kanssa on helppo varata tenniskenttä läheiseltä ulkokentältä tai tennishallilta. Helsingissä voi tulla mukaan Aisti-Sportin viikoittaisille harrastajavuoroille Talin Tenniskeskukseen. Tampereella ja Turussa kannattaa kysellä näkövammaisyhdistyksiltä lisätietoja näkövammaistenniksen harrasteryhmistä.
Aiheeseen liittyviä linkkejä: