Tutuissa ja turvallisissa kotioloissa toimin ihan omana itsenäni. Kun tavarat ovat omilla paikoillaan, ei tarvitse stressata niin paljon. Rutiinit ovat tärkeitä monessa mielessä, mutta siltikin joskus tuntuu, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen.
Kotioven ulkopuolelle lähdettäessä tilanne on toinen. Pitää muistaa tarkistaa monta asiaa: korvien akut, avaimet, apuvälineet, lompakko, työkassi ja eväät. Pitää myös muistaa sammuttaa kodinkoneet ja sulkea ikkunat ja parvekkeen ovi. Oman lisänsä aamuhässäkkään tuovat vielä aamutoimet alakouluikäisen kanssa.
Joskus arjen asioiden hoitaminen vie paljon aikaa. Esimerkiksi jo ajan varaaminen lääkäriltä tuntuu nykyisin vaikealta. Ensin pitää oikein miettiä, mikä olikaan palvelumuoto, yksityinen vai julkinen, verkkoasiointi vai puhelinsoittorumba takaisinsoittopyyntöineen. Väsyvät siinä aistit vähemmästäkin!
Tutkimusten mukaan näkövammaisten keskuudessa uupumus on keskimäärin noin 20 % yleisempää kuin normaalin näön omaavilla ihmisillä. Mitähän arvot ovat niillä, joilla on sekä kuulon että näön kaksoisvaikutus arjen toiminnoista selviytymiseen?
Omalta osaltani ratkaisuina ovat muutosvaiheissa olleet asiantuntijoiden kanssa puhumisen ja vertaistuen lisäksi harrastukset: hengitysharjoitukset, pilates, kädentaidot ja kirjoittaminen. Tämän lehden takakannessa on tyttärelleni kirjoittamani runo Muisto kehollani.
Saan ison avun arkeeni perheen ja ystävien lisäksi Kelan tulkkipalvelusta. Sieltä voin tilata opastuksen ja kuvailun lisäksi eri kommunikointimenetelmien taitajia. Myös henkilökohtaisesta avustajasta on apua kodin askareissa, harrastuksissa ja työmatkoilla.
Elämässä on hyvä oppia kehittämään omia vahvuuksia ja taitoja. Itselläni tavoitteena on kehittää entistä parempia vuorovaikutustaitoja. Silloin voin paremmin ohjeistaa muita siinä, miten he voisivat auttaa minua omassa arjessani.
