”Kuljen valkoisen keppini kanssa kaupungilla. Yhtäkkiä havaitsen kadulla entisen työkaverini tai sukulaiseni, joka ei tiedä vielä heikentyneestä näkötilanteestani. Menen aivan paniikkiin, että nyt tuo tuttu näkee minut KEPIN kanssa! Miksi tunnen näin? Miten pääsisin sinuiksi tämän asian kanssa?”
Kysymys kuvaa tunnistettavasti monen näkövammaisen kokemusta tilanteessa, joka on luonteeltaan yllättävä, hyvin henkilökohtainen ja nopeasti erilaisia mielen sisältöjä, kuten tunteita ja muistoja pintaan nostava.
Valkoinen keppi tuo julkisesti esille käyttäjänsä yksityisluonteisia toimintakykyyn ja terveyteen liittyviä tekijöitä. Keppi herättää jo olemassaolollaan kanssakulkijoissa kysymyksiä ja oletuksiakin, ja on erittäin ymmärrettävää, ettei keppiä käyttävä henkilö voi olla aina kysymyksiin valmistautunut tai halukaskaan vastaamaan.
Edellä kuvattu tilanne voi tulla eteen juuri silloin, kun henkilö on esimerkiksi kiireinen ja mielessä liikkuu aivan muita asioita. Hänellä saattaa olla ajankohtaista psyykkistä kuormittuneisuutta muista syistä. ja oman elämäntilanteen selittäminen voi tuntua viimeiseltä asialta, johon sillä hetkellä haluaisi pysähtyä.
Taistellako vai paeta?
Tilanne voidaan kokea epämiellyttäväksi, ja mieleen voi herkästi nousta toive päästä mahdollisimman nopeasti pois. Koska tämä ei kuitenkaan ole käytännössä yleensä mahdollista eikä toisaalta sosiaalisen tai psyykkisen toimintakyvyn kannalta mielekästäkään, voi tilanne herättää eräänlaisen taistele-tai-pakene -reaktion. Tämä ilmenee ahdistuksena, joka saattaa voimakkuudeltaan olla jopa paniikinomainen.
Kysyjän kuvaamia tuntemuksia voidaan hahmottaa siis normaalina elimistön valmiusreaktiona koettuun uhkatilanteeseen. Ongelmallisen tästä mielen ja kehon reagoinnista tekee reaktion usein tilanteeseen nähden tarpeettoman suuri voimakkuus. Ahdistusoireet ovat tyypillisesti fyysisiä ja voivat näyttäytyä esimerkiksi sydämen tykytyksenä, vapinaoireina, huimauksena tai hengityksen vaikeutumisena.
Toimintakyvyn säilyttäminen
Olennaista toimintakyvyn säilyttämisen kannalta on tunnistaa oman kehon ja mielen vuorovaikutus, yhteys. Hyödyllistä on pyrkiä hyväksymään se, että itsellä on taipumusta tämän kaltaiseen reaktioon ja siinä ei sinällään ole mitään kummallista tai väärää, vaan päinvastoin kysyjän kokema tilanne todellakin on monelle tuttu. Ahdistuksen sietäminen ja kyky säädellä ahdistuksen voimakkuutta ovatkin elämän perustaitoja, joita voi oppia vahvistamaan.
Jännittäminen erilaisissa tilanteissa on yleistä, ja siihen on mahdollista saada apua. Mikäli jännittäminen tai ahdistuneisuus tilannekohtaisesti voimistuu jopa paniikin asteelle, on tärkeää pitää mielessä, ettei paniikkikohtaus ole elimistölle vaarallinen ja hallinnan tunne on mahdollista säilyttää, vaikka siinä hetkessä huolta kontrollin menettämisestä esiintyisikin.
Sinuiksi kepin kanssa
Valkoisen kepin käyttäminen on yksi näkövammaistekniikoiden psyykkisesti vaativimmista osa-alueista. Erityisesti kepin käytön ollessa uutta ei vielä ole kertynyt kokemusta vastaavista tilanteista, eikä siten mahdollisuuksia altistua niille ja ikään kuin harjoitella niitä varten.
Kokeneilla kepin käyttäjillä saattaa olla jo ajan myötä valmiiksi muotoutuneita vastauksia, joilla kuvata tilannettaan toisille sopivan lyhyesti ja ytimekkäästi ja siten selvitä tilanteista helpommin. Toisaalta tällainen tilanne on aina uusi, eivätkä valmisvastaukset aina ole käyttökelpoisia.
Yhteinen historia vanhan tuttavan tai sukulaisen kanssa on aina omanlaisensa. Kohtaamisessa vaikuttavat useat erilaiset tekijät, kuten tapaamisen luontevuus ja lämminhenkisyys tai esimerkiksi se, miten tämä toinen henkilö tilanteen kohtaa. On hyvä pitää mielessä, että tilanne voi olla myös tälle toiselle hämmentävä, jolloin hänelläkin saattaa herätä epävarmuutta siitä, mitä on sopivaa sanoa tai miten reagoida.
Sisäisen puheen merkitys
Miten sitten olisi mahdollista lähteä lieventämään ahdistusoireilua? Ahdistuksen säätelyä voidaan lähestyä tilanteessa heräävien ajatusten näkökulmasta ja toisaalta kehossa viriävien fyysisten tuntemusten ja niiden tunnistamisen näkökulmasta. Kiinnitettäessä huomiota ajatteluun voi olla hyödyllistä lähteä tutkimaan omaa sisäisen puheen tapaa.
Sisäisellä puheella tarkoitetaan ajattelun tapaa, joka nousee tyypillisesti vaativissa, hankalissa tilanteissa. Tunnistatko negatiivisia sisäisen puheen muotoja, jolloin vaativuus ja kriittinen, jopa tuomitseva suhtautuminen omiin kykyihin ja toimintaan on voimakasta? Vastapainona positiivisen sisäisen puheen muodot sisältävät itseen kohdistuvaa myötätuntoa, kannustusta ja ymmärrystä.
Itselle tyypillisten ajattelutapojen tarkastelu voi sisältää myös sen arvioimista, kuinka paljon olettaa itse tietävänsä siitä, mitä toinen mahdollisesti ajattelee. Kepin käytön näkökulmasta on tavallista, että kepin käyttäjä arvioi usein etukäteen sitä, miltä toisten ihmisten silmissä saattaa näyttää, tai ennakoi jo sitä, ”mitä toisetkin minusta ajattelevat”.
Usein nämä ajatustavat sisältävät valmiiksi kielteisiä sävyjä, vaikka toisen henkilön ajattelu todellisuudessa voisi olla hyvinkin myönteistä ja myötätuntoista. Tämän kaltaisia ajatusmalleja on mahdollista tunnistaa ja pyrkiä kyseenalaistamaan.
Huomio hengitykseen
Hengityksellä on todettu olevan merkitystä ahdistuksen ja paniikkioireiden säätelyssä. Tutustuminen omaan hengitykseen erilaisissa tilanteissa voi antaa arvokasta tietoa kehon ja mielen vuorovaikutuksesta. Usein jännittävissä tilanteissa hengityksen normaali rytmi muuttuu pinnallisemmaksi, ja vatsan alue jännittyy.
Ensiapuna toimii usein jo se, että hengityksen ylipäätään huomioi. Tarkoitus ei ole pyrkiä hengittämään millään tietyllä tekniikalla, vaan pikemminkin vain huomioida hengitys ja jos mahdollista, keskittyä hetkeksi siihen, että hengitys kulkee rauhallisesti keuhkojen alaosiin asti (palleahengitys). Rentoutumisen harjoittelu yleisesti ottaen ja esimerkiksi tietoisuustaitojen (mindfulness) vahvistaminen tukevat psyykkistä joustavuutta erilaisissa arjen vaativissa tilanteissa.
Altista itseäsi!
Ahdistuksen ja paniikkioireiden hoidossa yhtenä keskeisenä elementtinä pidetään altistamista, jolla tarkoitetaan sitä, että henkilö altistaa itseään tietoisesti hankalaksi kokemilleen tilanteille. Altistamisen vastakohtana vaikeilta tuntuvien tilanteiden välttely on sikäli ongelmallista, että välttämiskäyttäytymisen myötä ei saa kokemusta siitä, että hankalissakin tilanteissa on mahdollista pärjätä. Kynnys tämän kaltaisia tilanteita kohtaan voi edelleen kasvaa.
Mallivastausten laatiminen ja niiden harjoittelu mielikuvaharjoitteluna tai esimerkiksi ystävän kanssa voi olla yksi käytännöllinen lähestymistapa, josta voi olla hyötyä. Vertaistuen merkitystä ei yleensä voi liikaa korostaa, ja vertaistuen pariin hakeutuminen on keppiasioiden tiimoiltakin mielekästä.
Kuten jo edellä todettiin, on kepin käyttöönotto ja käyttämiseen harjaantuminen julkisissa tilanteissa usein henkisesti vaativaa. Jo se, että kysymyksen esittäjä on ottanut kepin käyttöön julkisissa paikoissa liikkuessaan, viittaa siihen, että sopeutumisprosessi on jo edennyt hyvän matkaa. Tämä on jo sinällään huomion arvoinen asia, josta kannattaa antaa itselleen kiitosta.
Sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen vaikuttaa osaltaan myös näkövammaan sopeutumisen vaihe ja se, miten luontevasti henkilö apuvälineitä käyttää. Kepin käytön alkumetreillä keppi ei yleensä ole vielä ikään kuin sulautunut osaksi käyttäjää, jolloin tarkkaavaisuus kiinnittyy liikkuessa enemmän keppiin itseensä sekä tekniikkaan ja reitin hahmottamiseen. Ajan myötä kepistä tulee ikään kuin mukana kulkeva kaveri, osa minäkuvaa. Sen käyttäminen muuttuu usein itsestäänselvyydeksi, jolloin myös todennäköisesti sen käytön selittäminen muille on luontevampaa.
Apua on tarjolla
Edellä on pyritty vastaamaan kysymykseen yleisellä tasolla. Tilanteen syvempi tarkastelu vaatisi tarkempaa yhteistyötä kysyjän kanssa. Mikäli ahdistusoireilu on voimakasta tai jatkuvaluonteista ja vaikeuttaa arjessa toimimista, on suositeltavaa lähteä selvittämään tilannetta terveydenhuollon palveluiden kautta.
Ensimmäinen askel voisi olla esimerkiksi yhteydenotto omalle terveysasemalle terveydenhoitajan tai lääkärin ajan varaamiseksi. HUS:in Silmäklinikan näönkuntoutuspoliklinikalla työskentelee psykologi, johon HUS-alueella asuva näönkuntoutuspoliklinikan kuntoutuja voi olla yhteydessä.